torstai 9. tammikuuta 2014

Markku Ojasen onnellisuuden käsikirjan arvostelu poimittuna elämään lehdestä.

Markku Ojanen: Onnellisuuden käsikirja (Perussanoma 2013, 240s.) Arvio: 3½/5



Onnellisuutta, olkaa hyvä
Täytyy myöntää, että kun pöydälleni tuotiin onnellisuusprofessori Markku Ojasen uusin teos, Onnellisuuden käsikirja, luin kirjalle päässäni tuomion muutamassa sekunnissa.  En ole mikään ”self-help” -kirjallisuuden ystävä, enkä muutenkaan usko, että niin sanottua onnellisuutta voisi tarjoilla kirjan muodossa – varsinkaan 111:sta pikkuniksiin jaoteltuna!
No, luin kuitenkin peukkupaikkatekniikalla muutaman niksin, eivätkä ne hassumpia olleetkaan. Itse asiassa kirja imaisi aika tehokkaasti mukaansa. Luvut ovat sopivan lyhyitä, eikä teos vaadi avautuakseen erityistä paneutumista. Vinkkejä voi ikään kuin napsia. Kuin poimisi marjoja, ja vihreä kansikin on piristävä.
Kirja on hyvin jäsennelty ja osin hauskasti kirjoitettu. Kirjoittaja lainaa yleensä ensin jotakuta ajattelijaa ja höystää esitettyä ajatusta sitten omalla pohdinnallaan. Onnellisuuden käsikirja on vähän kuin päivittäishartauskirja, mutta näkökulma on erilainen.
Esipuheensa Ojanen aloittaa lauseella, joka vetoaa ainakin minuun: ”Tämä kirja ei ole niitä varten, jotka haluavat jatkuvasti kokea uutta, matkustaa Madagaskarille, kiivetä korkeille vuorille ja vaihtaa kotia kerran vuodessa”.
Vinkit ovat kirjavia: ”Usko onnellisuuteen, Älä yritä olla onnellinen, Usko että Jumala pitää sinusta huolta, Ole iloinen luuseri, Muhammed Ali –strategia, Heittäydy lapselliseksi, Näyttele onnellista, Pyydä anteeksi, Surkutelkaa yhdessä…”
Joidenkin niksien kohdalla joutuu vähän myötähäpeilemään (”Tänään olen miellyttävä”), mutta toiset ovat kerrassaan riemastuttavia (”Kuvittele itsellesi menestystä”). Kirja on paikoin myös ihailtavan käytännöllinen: ”Älä jätä kiittämättä, vaikka kuvittelisit myönteisen käsityksesi olevan tiedossa.”

Hengellistäkin antia löytyy: ”Haluan uskoa siihen, että Jumala osallistuu ihmisen kärsimyksiin, vaikka niitä ei voi poistaa. Jumala kantaa huolta ihmisen tilasta. Jumala haluaa auttaa meitä pitämään parempaa huolta toisistamme”.
Tekijä kertoo niksien tärkeysasteen etenevän siten, että kirjan lopussa on tärkeimmät ja alussa vähemmän tärkeät. Siksi on ilahduttavaa, että viimeiseksi niksiksi on säästetty Paavalin ja Ojasen yhteiset pohdinnat aiheesta ”Suurin on rakkaus”.
”Tiesin heti, että haluan päättää kirjani Paavalin kuvaukseen rakkaudesta. En tiedä parempaa onnellisuuden ohjetta”, Ojanen kirjoittaa.
En tiedä, voiko Onnellisuuden käsikirjan avulla tulla onnelliseksi tai saada kestävämmän hymyn, mutta ehkä idea onkin enemmän – kirjailijan omaa esitystapaa mukaillen – ”Kuvittele, että olet onnellinen”.

Petri Vähäsarja elämään lehdessä 2013.

Onnellisuuden käsikirjan voit tilata perussanoman verkkokaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti